Uhrauksia ja hohtava tyttö

 Hei vain ja anteeksi että tämä postaus tulee sunnuntain sijaan maanantaina, eilen oli tansissa näytöspäivä ja sen jälkeen olin väsyneempi kuin pitkään aikaan :')

Tällä hetkellä olen kipeänä, taas, ja siis en tiiä kuvittelenko vai onko multa lähtenyt makuaisti??? koitan syödä chilinuudeleita ja en maista sitä chiliä juuri ollenkaan? Tälleen ei oo ennen käyny, tuntuu jännältä :')

Mutta siis, tässä postauksessa kaksi tälläistä runoa/puolirunoa/hassua tekstiä :) En ikinä tiiä että kuinka paljon mun kannattaa sanoa omia mielipiteitäni näistä...Voisittekin itse asiassa kertoa mulle, että tykkäättekö siitä et kerron mitä mieltä oon omista runoista / mitä yritän milläkin runolla sanoa, vai pitäiskö sanoa mahdollisimman vähän? 

joka tapauksessa, nauttikaa tai älkää ja kommentoikaa jos on mitä tahansa ajatuksia <3


kuva: minä


Uhrauksia


kevätjumala,

sade ja mullan huumaava tuoksu kertovat,

että olet palannut


uhraan sinulle

pitkät vaaleat haastavat hiukseni,

ja muistot merenkaipuusta


urhaan hallinnantunteen

uhraan kaikki olennot, jotka

piilotin taskuihini lohdutuksen toivossa


uhraan ihanan hiljaisuuden

otan tilalle pysähtyneen,

äänettömän huoneen

jossa neulat tippuvat lattialle 

ja niistä kuuluu ääni


uhraan oman aidon nauruni

otan tilalle hätääntyneen naurun

jota nauran kun ihmiset ympäilläni välttävät katsetta


uhraan utuiset silmät

kyyneleiset riittävät


uhraan sanakirjan

jonka marginaaleihin kirjoitin tietoja itsestäni

toivoen että ne muuttuvat oikeiksi

"vahva, kaunis, kunnollinen"


uhraan kauniit sanat

rumia riittää kyllä


ja uhraan nostalgian

joka nakertaa sydämeni juurakossa


voisitko siis, kevätjumala

näiden urhauksien jälkeen

antaa minulle

loputoman kevään 

ja lammen johon upota?

kuuletko, kevätjumala?

en pyydä paljoa



Hohtava tyttö


se tyttö

sillä on tähtiä hiuksissa

ja hunajaa huulilla

ja sen kasvot on päällystetty kullalla

mut silti se on tosi mukava


se tyttö

sillä on hohtavia vaatteita

ja kauniita, vaaleita raitoja

sen pehmeissä hiuksissa


se tyttö

näen sen joskus rannalla

sillä on aurinkoa kasvoilla

ja meressä uitettu iho


silloin joskus rannalla

istun en vieressä hiekalla

ja se hymyilee


vaikka se on aurinko, 

kaunis ja hohtava

jotenkin olen sen kiertoradalla


miksei kuu ja aurinko

voisi muka olla ystäviä

kumpikin on taivaankappaleita?



Kommentit

  1. Hei Lumi, olipa ihanat runoset!!! Tos tokassa mietin niiku eka et kenestäköhän tää kertoo mut sit toi loppu niiku avas uuden näkökulman, se oli hieno ja hauska :D Ja toi kevätjumala niiku asiana oli jotenki tosi kiva elementti tos ekas runos.
    Mun lemppari säkeet:

    uhraan kaikki olennot, jotka
    piilotin taskuihini lohdutuksen toivossa

    (koska toi jotenki inspiroi mua ja jotenki kummalla tavalla samaistuin, saatan kirjottaa tästä inspiroituneena jonkun runosen itsekin, jos kirjotan niin lähetän sen sit sulle :D)

    uhraan sanakirjan
    jonka marginaaleihin kirjoitin tietoja itsestäni
    toivoen että ne muuttuvat oikeiksi
    "vahva, kaunis, kunnollinen"

    (Tää oli vaan jotenki sillee "voi pieni" sillee äääääh :'))

    Oli tosi kiva lukee näää :3 Hyvää tokavikaa kouluviikkoo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, kiitos <3 kiva kuulla nää sun lempi säkeet ja sun ajatuksia näistä runoista :3 mietin just ku kirjotin tota ekaa et moni varmaan aattelee et tää on ihastuksesta kertova. Mut oikeesti toi idea lähti mun yhdestä ystävästä jonka kaa ollaan tosi erilaisia, ja sit joskus mietin et miten me ollaankaan päädytty ystäviksi tästä huolimatta :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

runo

päiväkirja

Q&A