runo

 Hei vaan, blogissa on ilmeisesti hiljaista ollu koko syyskuun, mutta nopeasti tulin julkaisemaan tälläisen lyhyen ja kummallisen runon :D ymmärrä tai älä, ite en oo ihan varma mistä puhuin :')



...


hiukset takkuuntuu

joku toinen kutsuisi sitä letiksi

tuulenpesä hiuksissa


mulla on silmien paikalla sydän

josta tippuu usein suolavettä

"itkettääkö"

no joo


mun verisuonissa on pihkaa

se ei kierrä nopeasti 

jäiset kämmenet


suussa on joskus tuhkaa

harvoin, mutta joskus

vaikea puhua hallitusti

ilmaan nousee tuhkapilvi kun puhun


sydämessä on liekki

klisee, i know

mutta siellä se palaa joka tapauksessa

lyhty pihatiellä


näetkö sinä minut

vai heijastaako silmät liikaa

näetkö ehkä sittenkin itsesi

jos joo, ei haittaa

en mäkään näe sua


...

Kommentit

  1. en oikein osaa selittää mitä ajattelin tästä runosta. se oli erikoinen, mutta hyvällä tavalla :) toi "suussa on joskus tuhkaa" kohta oli samaistuttava, ja tykkäsin siitä vertauskuvasta siinä.
    hyvää syksynjatkoo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kommentista <3
      kirjotin tän vähän silleen että heitin sanoja tekstiin ja katoin mitä tulee, eli ymmärrettävää jos ei oikeen tiiä mitä ajatella :D erikoinen mutta hyvällä tavalla on hyvä kehu :)
      hyvää syksynjatkoo sullekin<3

      Poista
  2. Musta nää oli tosi kauniita! <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

päiväkirja

Q&A