Lumikuu

Heippa vaaannnnn :) Tervetuloa uuteen postaukseen, tälläkertaa aiheena on mikäpä muukaan kuin kevät :D Tää tuulikellosta ja säätiloista ja vuodenajoista kertova teksti on lojunut mun puhelimen muistiinpanoissa jonkin aikaa, sanokaa mielipiteitä <3 Mulle kuuluu tällä hetkellä hyvää :) Kouluväsymystä on ilmassa koska joka viikko on vähintään kaks isoo koetta ja valtakunnallisii yms, mut onneks nyt on jo toukokuu eli ollaan loppusuoralla :3 kuva:mä marraskuu 19 6.14 Sadetta. Maailma on paisunut eri kokoiseksi ilmankosteuden vaikutuksesta. Ympärillä on vesilammikoita, ja rännistä valuu vettä viemäriin. Tuulikello on paikallaan, sillä maailma ja ilmavirtaukset ovat pysähdyksissä. On vain sateen ääntä, kun pisarat valuvat alas taivaasta hitaasti, kohtalonsa hyväksyneinä. marraskuu 26 18.43 Pilviä. Harmaat kumpupilvet roikkuvat maailman yllä. Ilma on edelleen kostea, mutta vähenemään päin. Aurinko ei näy pilvien takaa. Tuulikello ei soi vieläkään, on tyyntä. Maailma osaa kyllä olla pysähdy...

Heippa vaann, ja tervetuloa tähän runotekstiasiapostaukseen :3  Mun tavoite olis, että blogiin tulee uusi postaus joka sunnuntai, mutta kuten voitte huomata niin tää on vaikee tehtävä :') yritän parhaani mukaan saada tän viikon sunnuntaiksi uuden postauksen, että tähän postausväliin tulis joku logiikka, mutta saa nähä sit... Tämän postauksen teksti ei ihan ole runo mutta ei ihan tekstikään, joku välimuoto siis :D Kertokaa mielipiteitä tai ajatuksia! myös kuulumisia on ihana lukee <3 kuva:minä (mun viherkasvit :D) ☆ olen pikkutyttö sellainen vaalea takkutukka ja leikin yksinään huoneeni vilisee pelkoja ja keijuja möröt hiipii ikkunasta sisään turvaan ja piiloudumme yhdessä sänkyni alle makaan siellä sängyn alla ja kirjoitan keijuista lauluja ... olen yhtäkkiä vanhempi ja sängyn alla on pölyä vaan mörkökin on kadonnut yritän muistaa keijulaulun sanat mutta olen kaiken unohtanut ... mutta sitten onneksi olen taas pikkutyttö leikkimässä auringonhehkuisessa huoneessani kiipeän ikkuna...

Viime postauksessa pyysin ideoita lukijoilta, et minkälaisia tekstejä haluaisitte lukea. Siellä ehdotettiin että kirjoittaisin joskus säetekstin ja aiheena voisi olla esim luonto. No täähän oli siis ihana idea joten minähän tartuin tähän heti, tässä siis lyhyt säeteksti ja öö en nyt tiiä kuinka luontoaiheinen tai säetekstimäinen tää on mutta yrittää olla kumpaakin :D tää kertoo kuusta ja auringosta ja surusta, en oo ite kauheen tyytyväinen mutta kertokaa mielipiteitä<3 kuva:minä ☀ joku istuu sykkyrässä kalliolla jolta näkee auringonlaskun nyt aurinko on jo laskenut on vain hämärää ja taivaalla pieni häiväys punaista, auringon jälkeensä jättämä kallio ei murru minkään alle se kestää myrskyt ja kyyneleetkin ne kyyneleet joita joku itkee sykkyrässä edelleen, pää polvissa, suojassa katseilta aurinko ei enää ole lohduttamassa se painui alas hetki sitten sen hehku polttaa tai lämmittää riippuen siitä kuinka paljon itsestään auringolle antaa aurinko saattaa polttaa surun pois mutta lämpö o...

Heii! Tällä kertaa tälläinen vähän erilainen tekstinpätkä, koska halusin välillä tehä jotain muutakin kuin runoja :D Tää on nyt tällänen hieman erikoinen teksti, joten kuulisin mielelläni mielipiteitä tai ajatuksia jos tulee mitään mieleen :) Kevättulva alkoi eilen. Sade kasteli pihamaat ja jokien uomat, se täytti kaikki pihalla oikein päin olleet ämpärit, kupit ja kannut, jotka pian olivat niin täysiä, että vesi pian tulvi yli äyräidensä. Vettä satoi koko päivän rankasti, niin rankasti, että kotikatu muuttui joeksi ja lätäköt järviksi. Pian koko pieni maailmani oli aivan sekaisin. Tänään kuljen uuden, tulvan muodostaman joen viertä ja noukin veden seasta unohduksia, toiveita ja ajatuksia, jotka ajelehtivat tulvan mukana vieraille vesille ja palattuaan olivat aivan erilaisia. Kevättulva on rikkonut, hävittänyt tai sotkenut kaiken sen, mitä minulla lojui pihamaalla. Kaikella on nyt uusi järjestys. Unelmat, jotka riippuivat aikaisemmin nätisti omenapun oksilla, ovat nyt korkealla tammen ...

  Heippa vaan kaikki, ja pahoittelen et tässä on menny KOKONAINEN KUUKAUSI kirjoittaa uus postaus.. Oon kyllä kirjoittanu kaikenlaista, mut en oikeen mitään semmosta kunnollists kokonaista tekstiä vaan enemmänkin semmosia pätkiä. Mut tässä on nyt tämmönen teksti, jota kirjotin viikonloppuna neljän tunnin automatkalla. Tää ei tosiaan oo täydellinen, tai välttämättä edes hyvä, mutta aattelin kumminki julkaista :)  Kerron kans nyt nopee vähän kuulumisii, eli menee kivasti, koulussa on kyl ollu nyt tosi paljon kaikkee mietittävää, ja tietysti koulu ja harrastukset menee nyt tän blogin edelle, eli saa nähä et kuinka pitkään kestää ennenkuin taas seuraavan kerran julkaisen. Mut nyt se teksti: Kuva:minä :) Tämän päiväkirjan omistaa:          Sirppu <3 / 24.8 / Mun luokal on yks keijukainen. Se on ihan outo, siis hyvällä tavalla. Sillä ei oo siipiä, mut ihan hyvin sillä vois olla. Sillä on vihreet silmät ja punaiset hiukset. Se joka tunti kirjoittelee jotai...

Joo.. Tää on varmaankin ensimmäinen tarinateksti/novelli jonka tähän blogiin julkaisen, ja sattumoisin en oo koskaan aikasemmin tehny mitään tän tyylistä tekstiä. En ite ihan kovin paljon tykkää tästä, varsinkaan siitä miten tää loppuu, mutta kyllä tää saa nyt luvan kelvata. Ja joo, mulla oli ongelmia ton nimen keksimisen kanssa :') Rakentavaa palautetta arvostaisin paljon <3                                             kuva: pinterest  Kulkiessani kirjastolle näen suuren tyttöryhmän kadun toisella puolella. Yritän esittää, etten edes huomannut heitä, kulkea vain nopeasti ohi, mutta tietenkin, voi tietenkin, yksi tytöistä huutaa:- Hei Iisa!  Katson sinnepäin nopeasti, ja näen juuri kun hän kuiskaa jotain kavereilleen katsoen minuun päin ivallisesti. Koko tyttöryhmä nauraa. Älä välitä, älä välitä, toistan itselleni. Ehdin juuri kirjaston ovelle, kun raivon hyökyaalto ...