Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2026.

kartonkitähtiä

Kuva
 Hei vaan :) Tänään (taas vaihteeksi) runoja! Nää kaikki kertoo enemmän tai vähemmän aiheesta toivo . En tiiä, jostain syystä lähiaikoina puhelimen muistiinpanoihin on ilmestyny paljon toivosta kertovia ajatuksenpätkiä/runoja :D Kerro kommenteissa jos on jotain ajatuksia, ja hyvää alkukevättä <3 (huomenna on maaliskuu??) kuva: minä ☆ kartonkitähdet keinotekoiset tuikut taivaankannella säteilee kartonkitähdet kauniit muttei aidot itse ne sinne liimasin öitäni valaisemaan kartonkitähdet pinkit, siniset, keltaiset pahvista leikatut liimasin ne taivaalle loistamaan ole hyvä vaan kartonkitähdet keksityt valonpilkahdukset lapsellista leikkiä jostain syystä ne lohduttaa kartonkitähdet on valaisseet pimeää maailmaa jo monenmonta yötä nyt ne pikkuhiljaa tippuvat alas taivaalta maan kamaralle niiden hohto himmenee kimallus katoaa ja pian ne on taas pelkkää pahvia eikä missään ole jälkeäkään toivosta ☆ menen ja pyydystän sinulle haavilla s...

kuurailua: loppu vihkoissa

Kuva
Hei kaikki! Heti ekana tärkeä ilmoitusasia! Nyt on tullut mun, eli kuuran matka täällä Lumikuu-blogissa päätökseen. On ollut ihanaa julkaista täällä mun runoja maailmalle, ja jopa tän blogin ansiosta mun runonkirjoitus on pysyny aktiivisena ja oon siitä suunnattoman iloinen!  Mutta huoli pois ystäväiseni, kuura ei ole katoamassa minnekkään! Se vain hiukan muuttaa muotoaan… ;) Syy miksi kuuran runoja ei täällä enää näy on nimittäin se, että aijon perustaa oman blogin, jee! :D Vielä en ole aivan satavarma mikä sen nimeksi tulee, mutta kun aika on oikea ja tähdet kohdillaan voitte löytää tämän blogin linkinvaihtolaisista jotakin uutta ;)  Tää on tosi jännää enkä viel tiiä bloggaamisesta yhtään mitään, mutta pysykää kuulolla! Eiköhän kaikki selviä aikanaan <3 Sitten tän kertaseen!  Vihkoihin tulee kirjoitettua kaikenlaista. Koulutehtäviä lähinnä, mutta toisinaan runosia. Tässä siis pari tekstinpätkää, jotka ovat syntyneet kouluvihkojen sivuille, kaverin äikänkirjan takakan...

kirjansivurunoja

Kuva
Hei vain, anteeksi lyhyestä tauosta postauksissa taas vaihteeksi :D  Tänään hieman erityylisiä runoja, eli blackout poetrya. Ideana on siis tehdä runo kirjan sivulle peittämällä mustalla tussilla ne sanat joita ei tarvitse, ja lopuista sanoista syntyy sitten runo. Musta näitä on silloin tällöin aika hauska kirjoitella, näissä ei voi olla niin vaativa, ja tulee erilaisia kuin yleensä. Nauttikaa tai älkää ja kertokaa mielipiteitä tai kuulumisia! :3 kuvat:minä runon alapuolella näette alkuperäisen runon kirjan sivulla, ja kuvasta huomaa myös milloin runo vaihtuu :) -- tummien silmien katse pudisti päätään suruissaan. sen hento ääni kuului jumalattarelle. olennolle, joka kullanhehku,  aurinko oli. kasteenhehkuinen, silkinsileä. kuin hehkulamppujen hämähäkinseittejä, musiikkia ei kuule. olen valehdellut sinulle silmät ummessa kuin toivoton tapaus viimeksi kasvot varoitteli, että tyttö jää yksin. illalla odottaa. miten niin? haikailua vain sortumatta matkan varrella rakkaustarinaan....

kuurailua: haikuja, et näe tähtiä

Kuva
Heipsis kaikki lukijat jälleen kerran <3 Tänään kuuralla, eli minulla, on teille tarjolla haikuja! En kovin paljon sellaisia ole kirjoittanut tai edes lukenut, joskus jossakin Koiramies-sarjakuvassa taisi olla haiku tai pari, eli on siis vähän vieras kirjoitusmuoto tämä :) Mutta eipä se estä, tässä mun haikukokeiluja teille!  kuva: kuura _____________________ kulmikkaat hanskat eivät mahdu käsiini heitän ne kaivoon suljen silmäni tajuan olevani kaupunkilainen pysähdy nytten montako koiraa näet katso taivaalle mä lähden nyt pois jos säkin lähdet poikkeen joskus tavataan __________________ lempilauluni onko suunnitelmasi sydän varastaa aijotko sinä huomioni kaapata esim huomenna hämäät minua yliajattelen vaan aivan kaiken taas menen nukkumaan sanotko hyvää yötä tai vaik huomenta ootko veteni elämänjanoinen oon mulla on jano ______________________ talvehdin täällä siipiesi suojissa et sä mua lyö kova pakkanen olenkohan itsekin jääkuningatar sormet kohmeiset eivät sula edes kun niit...