huoneennurkassa kirjoitettuja runoja

Heippa vaan :)

Taas jälleen on aika runopostaukselle! Näillä runoilla ei ole varsinaista yhteistä teemaa, mutta kaikkia yhdistää se että oon joko kirjoittanut tai ainakin viimeistellyt ne mun huoneen nurkassa :D 

Mitä teille lukijoille kuuluu? Lisäksi, kuten aina, on ihana kuulla mitä tahansa palautetta runoista :)



kuva: minä?? (tämä löytyi mun puhelimen kuvista n. vuoden takaa, mut en tiiä missä olisin tälläsen ottanu? ehkä kaverin ottama mut mun puhelimella??)


runo vaihtuu tähden kohdalla!



jäätä


nyt kun kevät saapui taloni taakse

ja muutti takaisin puutarhavajaan

kylmyys ja jää katosivat

ei ole enää pakkasta


lämpö on toki mukavaa

mutta minä olen jäätä


plusasteiden takia

minäkin muutun nestemäiseksi

ja valun sormiesi läpi

takaisin jokeen



yöuinti


se railo minussa

jota en ole onnistunut peittämään

herää silloin tällöin

ja kaipaa 

yöuinnille


sinä vedät railoa puoleesi

se tahtoo että sukellan

sinun sydämeesi

ja katson

löydänkö aarteen vai hukunko

kelluminen tuskin on mahdollista



suorassa


olen vihdoinkin oppinut

ettei mihinkään suuntaan kannata nojata

koska silloin kaatuu


raapustan mieluummin viivoja paperille

ja pidän selkärangan suorassa

kuin yritän enää koskaan

näyttää sinulle muutakin kuin

häivähdyksiä itsestäni



katto


jos kiipeän nyt katolle

enkä tule alas

ennen kuin kaikki on taas hyvin

kuten ennenkin

niin kipuanko koskaan enää alas sieltä?


katto tuntuu juuri nyt turvapaikalta

ainoalta, joka pysyy

se on vankka, 

kestää vaikka on tuulta ja sadetta

mutta todellisuudessa

sielläkin kasvaa sammalta



valopilkkujen viimeiset tanssiaskeleet


kerran, kun olin pieni

istuin lattialla huoneeni nurkassa

katselin valopilkkuja

kapean ikkunan raosta


valopilkut häipyivät pikkuhiljaa

tummenneen taivaan taa

ne lähtivät etupihan puiden taakse

ja vasta aamulla nähdä ne saa


valopilkkujen viimeisiä tanssiaskeleita

oudon kivuliasta oli katsoa

koska tiesin, ne lähtevät pois

jään yksin tuijottamaan ikkunan tahroja


maailma oli pikkuinen

ja puut mun kotipihan edessä

oli niin kaukana


minä olin niin pikkuinen

ja tunsin olevani ainoa maailmassa

joka oli hyvästelemässä valoa

kun se hiipui pois



Kommentit

  1. suorassa ja katto kosketti mua, ne oli tosi hyviä <33
    mulle kuuluu ihan hyvää kai :) stressaa vähän tää huhtikuu ja toukokuun alku, kun kaikki maholliset kokeet laitetaan oikeesti varmaan tälle ajalle! miten sulla menee, onks sulla paljon kokeita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kommentista!<3 mullakin on just nyt kauheesti kokeita ja muita koulujuttuja, ne kyl stressaa :')😭mutta siis toivon sulle (ja itselleni) stressin vähentymistä :3

      Poista
  2. Tosi kauniita runoja, pidin tosta vikasta ja siitä et tuntuu kuin ois yksin maailmassa sen valon kassa :) Se oli hieno kuvaus. Mut mitäs mulle kuuluu, ihan hyvää kait! Tulin just eilen Islannista kotiin, nyt pitäis päästä takas arkirytmiin kiinni ja UNIRYTMIIN oikeesti oon niin väsyny että muutun varmaan kalapuikoks kohta ihan justiisa. Voihan käpy. Lisäks mun kurkku on ollu vähän kipee eilen ja tänään voi eiii :') ja mulla on tänään liikkaaaa... toivon että saan ottaa vähän rauhallisemmin sen niin ei pahenis tämä kipu, kun on niin kylmä tuuli ja ilma et pelkään et se sais mut vaa enemmän kipeeksi. Oon nimittäin mukana näytelmän kuorossa ja se olis vähän kääk ja voi ei jos ääni lähtis TuT Mut näiden tän hetken juttujen lisäks ootan mun synttäreitä jotka on nyt vappuna ja sit KESÄÄÄÄÄ ! <3<3<3 Eipä mulla muuta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MITÄMITÄMITÄ miksi en ole vastannut tähän??? kiitos paljon kommentista<3 samaistun tällähetkellä suuresti tähän kurkkukipujuttuun, ja siis miksi sen pitää aina ilmestyä mahdollisimman huonossa kohtaa?? sun synttärit ja vappu meni jo kummatkin, mutta mäkin ootan kesää! :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

runo

päiväkirja

Q&A