katkeransuloista

Heippa vaann, ja tervetuloa tähän runotekstiasiapostaukseen :3 

Mun tavoite olis, että blogiin tulee uusi postaus joka sunnuntai, mutta kuten voitte huomata niin tää on vaikee tehtävä :') yritän parhaani mukaan saada tän viikon sunnuntaiksi uuden postauksen, että tähän postausväliin tulis joku logiikka, mutta saa nähä sit...

Tämän postauksen teksti ei ihan ole runo mutta ei ihan tekstikään, joku välimuoto siis :D Kertokaa mielipiteitä tai ajatuksia! myös kuulumisia on ihana lukee <3

kuva:minä (mun viherkasvit :D)



olen pikkutyttö
sellainen vaalea takkutukka
ja leikin yksinään

huoneeni vilisee pelkoja ja keijuja
möröt hiipii ikkunasta sisään turvaan
ja piiloudumme yhdessä sänkyni alle

makaan siellä sängyn alla
ja kirjoitan keijuista lauluja

...

olen yhtäkkiä vanhempi
ja sängyn alla on pölyä vaan
mörkökin on kadonnut

yritän muistaa keijulaulun sanat
mutta olen kaiken unohtanut

...

mutta sitten onneksi
olen taas pikkutyttö
leikkimässä
auringonhehkuisessa huoneessani

kiipeän ikkunasta ulos
mielikuvitusmaailmaan,
leikkipuistoon

ja sitten itken, kun toinen pikkutyttö repii rusetin pois nukkeni päästä
ja sitten nauran, kun keinumme leikkipuiston keinussa sylikkäin

ja sitten, kun yritän nukahtaa, kuvittelen nukkumatin viereeni
ja nukkumatti sanoo, että ota tästä langanpäästä kiinni
ja minä tarraan unilankaan
pian nukahdan

kun herään, verhojen läpi tulvii valoa
ja kuvittelen olevani pieni kirahvi
joka nousee sängystä hitaasti
kaula nousten ylväästi ylöspäin
kunnes olen pidempi kuin kukaan

pidän teekutsuja itselleni
ja pehmoleluilleni puhun
on pehmeää ja valoisaa

sadepäivinä juoksen ulos
ja otan rännistä sadevettä kippoihin
ja olen niin iloinen, että itken
eikä kukaan huomaa kyyneleitä
tietenkään
koska sataa

...

mutta sitten olen taas vanhempi
edelleen lapsi, mutta vakavampi
enkä enää saa juosta sateeseen
olen kuulemma liian vanha sellaiseen

ja huoneeni ei tulvi valoa
ulkona on vain sumua
enkä löydä nukkumatin unilangan päätä
se on sotkeutunut huonekaluihin kiinni

istun sängyllä
ja toivon että joku lohduttaisi
sanoisi, pikku kirahvi,
ei hätää,
olet vielä niin pieni
ei sun tarvitse mistään vielä ymmärtää

...

sitten olen taas pieni ja iloinen
huoneeni valo on keltainen
valvon myöhään illalla
kuuntelen alkavaa yötä

en saisi enää valvoa
mutta kuuta täytyy palvoa

...

sitten muistan taas 
että olen vanhempi
edelleen lapsi
mutta kuitenkin

istun huoneeni lattialla
ja on maaliskuu

ohut katkennut valonsäde 
pääsee huoneen ikkunasta sisään

ja muistan, että 
elämäni on nyt tässä

ja tarraan kevätvaloon
koska se lämmittää

pikkutyttö sydämessäni
nauraa heleää naurua
pian me kumpikin nauramme
kevät on tulossa

Kommentit

  1. ihana! tykkäsin ku täs oli toiveikas loppu <3 tää kirjotustapa muistutti mua siitä miten ite kirjotan, eli usein jotai runon ja tarinan sekoituksia :D hei kohta on pääsiäinen, joten mukavaa pääsiäistä jos siis sitä vietät! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toivottavasti perustat sit joskus oman blogin, ni pääsen lukemaan näitä sun runotarinasekotukisia <3 mut kiitos kommentista, ja hyvää pääsiäistä sullekin!

      Poista
    2. ajattelin kesällä perustaa, ku silloin on varmaan aikaa selvitellä kaikki blogspotin salaisuudet :D

      Poista
    3. USVAAAAAA OOTAN SUN BLOGII NIIN PALJON !!!! <3<3<3 :D JEIIIII <3<3 JA MUUTEN VÄHÄ ENNAKOINTII I KNOW MUT HALUUTKO ALKAA LINKINVAIHTOON SITTEN KUN BLOGIS ALKAA PYÖRII? x3 <3

      Poista
  2. Mie en pysty, tää runo oli aivan helvetin hyvä. Ja samaistuin siihen ihan todella, todella, todella paljon. (Paitsi, siihen yhten kohtaan mis sanottiin että "enkä enää saa juosta sateeseen". Se lausahdusjotenki sai mut sillee surulliseksi :( Mut huom! hyvällä tavalla, eli se ei ollut siis sellainen lause joka olis pilannut tän runon eiiiiii todellakaan, se oli tosi tunteita herättävä. Niiku tää koko runokin)
    Mistä säkeistä pidin, niin siis mä melkein huusin-nauroin vaikuttumisesta tosta "ja kuvittelen olevani pieni kirahvi" OIKEESTI NIIN SÖPÖ LAUSE. JA SIT TÄN TAKII SIT SE "ja toivon että joku lohduttaisi
    sanoisi, pikku kirahvi, ei hätää," ISKI MUHUN KAUHEESTI JA HALUUN VAAN TULLA VIEREEN JA SILITTÄÄ HIUKSISTA JA OLLA ET "PIKKU KIRAHVI ANSAITSET KOKO MAAILMAN".
    Tää runo oli myös kokonaisuutena ihan sika sika hyvä, niiku legit mun koko viikon buustaa nää sun runot ja kirjottelut aina ???? ja mun inspiraation ??? oikeesti LOVE ỲOU <3<3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosss ihanasta kommentistaa<33 on ihana kuulla että tää kosketti, se on ehdottomasti yks parhaimmista kehuista :3 ja siis hauska fakta, että mä joskus pienenä(ehkä 5-6v) kuvittelin joskus et oon kirahvi kun nousen ylös sängystä, en tiiä miks😭😭

      Poista
  3. Kans toi "olen niin iloinen että itken" on ihan sika ihana säe <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti