katkeransuloista

Heippa vaann, ja tervetuloa tähän runotekstiasiapostaukseen :3 

Mun tavoite olis, että blogiin tulee uusi postaus joka sunnuntai, mutta kuten voitte huomata niin tää on vaikee tehtävä :') yritän parhaani mukaan saada tän viikon sunnuntaiksi uuden postauksen, että tähän postausväliin tulis joku logiikka, mutta saa nähä sit...

Tämän postauksen teksti ei ihan ole runo mutta ei ihan tekstikään, joku välimuoto siis :D Kertokaa mielipiteitä tai ajatuksia! myös kuulumisia on ihana lukee <3

kuva:minä (mun viherkasvit :D)

☆

olen pikkutyttö

sellainen vaalea takkutukka

ja leikin yksinään

huoneeni vilisee pelkoja ja keijuja

möröt hiipii ikkunasta sisään turvaan

ja piiloudumme yhdessä sänkyni alle

makaan siellä sängyn alla

ja kirjoitan keijuista lauluja

...

olen yhtäkkiä vanhempi

ja sängyn alla on pölyä vaan

mörkökin on kadonnut

yritän muistaa keijulaulun sanat

mutta olen kaiken unohtanut

...

mutta sitten onneksi

olen taas pikkutyttö

leikkimässä

auringonhehkuisessa huoneessani

kiipeän ikkunasta ulos

mielikuvitusmaailmaan,

leikkipuistoon

ja sitten itken, kun toinen pikkutyttö repii rusetin pois nukkeni päästä

ja sitten nauran, kun keinumme leikkipuiston keinussa sylikkäin

ja sitten, kun yritän nukahtaa, kuvittelen nukkumatin viereeni

ja nukkumatti sanoo, että ota tästä langanpäästä kiinni

ja minä tarraan unilankaan

pian nukahdan

kun herään, verhojen läpi tulvii valoa

ja kuvittelen olevani pieni kirahvi

joka nousee sängystä hitaasti

kaula nousten ylväästi ylöspäin

kunnes olen pidempi kuin kukaan

pidän teekutsuja itselleni

ja pehmoleluilleni puhun

on pehmeää ja valoisaa

sadepäivinä juoksen ulos

ja otan rännistä sadevettä kippoihin

ja olen niin iloinen, että itken

eikä kukaan huomaa kyyneleitä

tietenkään

koska sataa

...

mutta sitten olen taas vanhempi

edelleen lapsi, mutta vakavampi

enkä enää saa juosta sateeseen

olen kuulemma liian vanha sellaiseen

ja huoneeni ei tulvi valoa

ulkona on vain sumua

enkä löydä nukkumatin unilangan päätä

se on sotkeutunut huonekaluihin kiinni

istun sängyllä

ja toivon että joku lohduttaisi

sanoisi, pikku kirahvi,

ei hätää,

olet vielä niin pieni

ei sun tarvitse mistään vielä ymmärtää

...

sitten olen taas pieni ja iloinen

huoneeni valo on keltainen

valvon myöhään illalla

kuuntelen alkavaa yötä

en saisi enää valvoa

mutta kuuta täytyy palvoa

...

sitten muistan taas 

että olen vanhempi

edelleen lapsi

mutta kuitenkin

istun huoneeni lattialla

ja on maaliskuu

ohut katkennut valonsäde 

pääsee huoneen ikkunasta sisään

ja muistan, että 

elämäni on nyt tässä

ja tarraan kevätvaloon

koska se lämmittää

pikkutyttö sydämessäni

nauraa heleää naurua

pian me kumpikin nauramme

kevät on tulossa

☆