runoja, ja hei taas!
Heiiiii!
Eihän siihen menny kuin vuosi, että palaan takas tän blogin pariin :´D
Syynä ei todellakaan ole ollut se, etten olisi kirjoittanut, oon siis kirjoittanut useampaakin pidempää tekstiä ja kasan sellaisia lyhyitä runoja yms, mutta ei ne oo sitten tuntunut sellaisilta, jotia haluaisin julkaista. Syynä tälle tauolle on tosiaan vain kiireinen kasiluokka ja se, että tekstien julkaiseminen ei ole kauheasti innostanut. Varsinkaan, kun mun blogilla on ihan muutama lukija, ei oo tuntunut erityisen korkealta mun tärkeysjärjestyksessä, että postaisin blogiin yhtään mitään, ja kun tauko pitenee ja pitenee niin lopulta blogi alkaa vähän unohtua :,)
nyt innostuin taas tänne kirjoittamaan, ja oikeastaan kiitos siitä kuuluu cherry-nimiselle kommentoijalle, jolta sain ensimmäisen kommentin hyvin pitkään aikaan, eli kiitos sulle, että muistutit tän blogin olemassaolosta :D
Miten teillä on kevät alkanut? Mulla tosi kivasti, koska rakastan kevättä ihan koko sydämestäni, ja tää valon lisääntyminen ja koulun lopun lähestyminen inspiroi mua tosi paljon :) Yhtäkkiä on taas energiaa tehä asioita. Tiedän, että osalla kevät aiheuttaa just päinvastaisen kokemuksen, että se valo väsyttää eikä energisoi, mut mulle tulee vaan tosi kiva olo tästä kevään tulosta :) No joo, pidemmittä puheitta: tänään, jos luit otsikon, niin arvaatkin varmaan, että runoja! Arvostan tosi paljon kaikeka palautetta, myös kriittistä sellaista, joten kerro ihmeessä, mitä pidit :)
| kuva: pinterest |
☆
ehkä oon vain haavelintu hullu
yömustaan veteen sukellan
ja ootan
ootan jotakin
tai jotakuta
joka vetää mut ylös
olen kevään ensimmäinen leskenlehti
heti valon taittuessa kasvojani päin
olen yhtäkkiä elossa
enää en ui vedessä yömustassa
vaikka edelleen olenkin haavelintu
haaveilen kevätlämmöistä
viileästä tuulesta ja muistoista,
jotka kevättuuli tuo minulle takaisin
kylmän talven ja unohduksen jälkeen
muistan jälleen
että olen haavelintu, tosiaan
☆
huone on pölyinen ja hiljaa
ulkona tapahtuu kevät
valo osuu ikkunaan
häikäisee
valo paljastaa tämän pölyn,
muistuttaa talvesta
siitä, että juuri todella oli talvi
kylmä ja ristiriitainen
katupöly, ulkona kun kävelen
se menee silmiin, ne vuotavat
alkukevät, viileä ja kolkko
mutta silti jotenkin toiveikas
se lupaa minulle,
että pian lämpenen ihan kokonaan
sydänjuuriani myöten lämpenen
kevät pitää lupauksensa
☆
minä puhun kuvastukselle
se vilkuttaa mulle veden alta
vilkutan takaisin.
kuvastus kertoo, ettei pelättävää
anna vain olla
kuvastus antaa mun hengähtää
saan vain istua siinä, ja katsoa sen kauniita kasvoja
voin melkein koskettaa niitä
mutta pinta on jäinen, viileä
se on sileä ja liian
täydellinen ollakseen ihminen
sehän on vain kuvastus
nykyään en voi itselleni mitään
istuudun pinnan vierelle kuin kirottuna
kuvastus lumoaa
se sanoo että
tulethan taas huomenna?
ja niin minä teen
joka päivä istun kuvastuksen viereen
joka päivä olen kauempana
joudun vain katsoa
kuvastuksen rumia kasvoja
sehän on vain kuvastus
ja liian itseni näköinen.
☆
istun aloillani
en sano mitään
sinä sanoit paljonkin
särjit peilejä, särjit muistoja
huusit kuin olisit siihen luotu
huudat, särjet, tuhoat
se sopii sulle liiankin hyvin
mietin, miten en huomannut
ehkä katsoin läpi sormien
mutta särkynyttä peiliä en voi katsoa läpi sormien
sillä käteen tulee silloin haava
peili pakottaa näkemään totuuden
☆
pikkulapsi,
se leikkii pihalla
muistuttaa liiaksi minua
sitä kun olin itse pieni
lapsi on yksin
leikkii ihan itsekseen
se on keiju
minäkin osasin olla keiju joskus
enää en tiedä osaanko
vaikka haluan
...
iso tyttö
se istuu penkillä
näyttää pelottavalta
liian iso, ei osaa leikkiä
tyttö on yksin
se on ajatuksissa
miettii isojen tyttöjen juttuja, niin mulle usein sanotaan
minunkin pitäisi osata joskus
olla iso tyttö
en tiedä haluanko
☆
Ihania runoja! Etenkin se ensimmäinen, haavelinnusta kertova, oli niin kaunis <3
VastaaPoistaKiitos, merkkaa mulle tosi paljon ja ihana kuulla että pidit <3
PoistaVähän myöhässä tuun kommentoimaan😭 No joo mutta siis mä löysin tän blogin vasta, mutta jos julkaset taas jotain nijn oon varma et tuun lukemaan! <3 Ja noista runoista! Oli tosi kauniita, pidin etenkin noista kahdesta vikasta. Oli jotenkin aika samaistuttavia tai sellasia :)
VastaaPoista