Runoja!!

 Heiiii!! Täs on nyt mennyt semmoset vähän yli kolme kuukautta, kun viimeks julkasin, eli hups :'')

Oon kyllä kirjottanut oikeestaan aika paljonkin juttuja, jotkin hyviä, jotkut huonoja, mutta ei oo ollut sellasta suurta inspiraatiota julkaista mitään niistä tänne. Tästä postauksesta saan kiittää mun yhtä ystävää, jolta sain idean julkaista taas hetken tauon jälkeen runoja! Eli tervetuloa runopostaukseen, jossa on ekana tommonen kuukausiruno, jonka kirjoitin joskus n. kuukausi sitten, ja sitte yks tommonen j lyhyempi minkä kirjotin joskus n. viikko sitten 

Tästä tuli vähän lyhyt postaus, mutta ei se ehkä haittaa :)

kuva:minä

☆

tammikuu

uusi vuosi, me ollaan ihan onnessamme
me kävellään käsi kädessä ja kiinni toisissamme
on niiiiin kylmä

helmikuu

helmikuussa tuli auringonpaiste
silti pakkanen puristi meitä lujaa
mut kohta lumi sulaa

maaliskuu

kevättä on pienesti ilmassa
sä oot omissa maailmoissa
takatalvi

huhtikuu

me haettiin eilen kevättakit varastosta
mentiin järven rantaan, istuttiin siinä vierekkäin
hiljaa kevät saapuu ja sulattaa sydämet

toukokuu

puutarha nousee horroksesta mun takapihalla
mä pyysin sua kattomaan sitä, sanoit ei kiinnosta?
mut ainaki nyt on jo aika lämmintä

kesäkuu

kesä saapui vihdoin, mua laulattaa
eväsretki tiedossa, mut sul oli muuta menoo
istun yksin viltillä ja kesätuuli puhaltaa

heinäkuu

uimarantareissuja ja pitkiä kesäiltoja
niistä on heinäkuut tehty
hellettä on, mut sun sydän on viilee

elokuu

pitkät pyöräretket, hiipuva helle
kysyin, mikä sua vaivaa, et kertonut mulle
pikkuhiljaa illat jo pimentyy

syyskuu

illalla on jo vähän hämärää
katson suhun päin, en ketään nää
lehdet tippuu, aurinko laskee taas

lokakuu

en enää jaksanut odottaa sua
näin ensilumen, se meinaa uutta alkua
taivas on pimeä, maassa ruskeita lehtiä

marraskuu
tänään näin sut ulkona
sanoit vaan ”moi” ja jatkoit matkaa
jäätynellä kadulla, sydän hakkaa

joulukuu
lumi puiden oksilla, kaunista
teen yksin lumienkelin
vuosi vaihtuu huomenna, sä jäit sinne viimevuoteen

☆

(mä en oo ihan varma mitä mieltä oon tästä seuraavasta runosta, tää on yksi mun todella myöhään illalla kirjoitetuista runoista, jota yritin muokata vähän paremmaksi, mut.... no joo,  julkaisen sen kumminkin :D )

Me ollaan kaikki tähtipölyä

mietin sitä joskus, kun puhun sulle, ja sä et vaan ymmärrä

miten sä ja mä ollaan kumminkin samaa tähtihiekkaa

kun sä et ees tajua, miksi mä itken

tai edes miksi mä nauran

et ymmärrä, mitä puhun

pudistelet vaan päätä, sanot ettet tajuu

mä itken ku maailma on niin ruma ja rikkinäinen

ja nauran, koska silti se on kaunis ja viisas

itken onnenkyyneleitä, itken surua

sä et niitä varmaan erota

mä puhun tähdistä, koska ne kuuntelee 

mä puhun sulle, vaikka et ees kuuntele enää

sä et ees kuuntele enää

kuuletko, huhuu?

ai, se olikin vain tähtipölyä

☆