päiväunia

Heippa vaan ja tervetuloa runopostauksen pariin! :)

kuva:mä

lamppu

keltaisen lampun hehkussa
kuvittelen meidän tarinan ihan alusta
siitä kun me tavataan
ihastutaan
rakastutaan 
vihastutaan
nauretaan 
eletään 
kuollaan
ja niin edes päin

kuvittelen sut mun eteen
niinku olisit oikeesti olemassa
etkä vaan varjona, keinotekovalon hehkuna katossa

uneksin ja piirrän sua varjoksi seiniin
olet hahmo etkä ihminen 
ja siksi niin täydellinen 

olet kuvitelma pehmeistä kasvoista 
kauniista sielusta 
näteistä vaatteista 
kuvitelma toivosta ja elämänilosta 

jostain syystä en osaa rakastua 
muihin kuin harhakuviin, 
unelmiin, 
varjoihin seinillä, 
ajatuksiin, 
keksittyihin rakkauskirjeisiin, 
kuviin joiden henkilöt on kuolleet jo pois 
tai ei vielä syntyneet 

osaan rakastua vain ihmisten palasiin 
täydellisiin pehmeisiin sirpaleisiin 
joita tuijottelen kaukaa 

lamppu luo keinotekoista valoaan tämän huoneen seinille
mä oon se
joka jää huoneen armoille 
kun lamppu menee rikki 
ja kuvitelmat särkyy pölyksi lattialle 

☆

varastetut hetket

hetket joita en saa takaisin 
ruoste ja metalli 
kuu joka hohtaa 
maton alla turvassa 
tuli polttaa 

valokuvissa näytän joltain muulta 
tutulta kyllä mutta kauniimmalta 
todellisuus on pelottava kohdata 

varastettuja hetkiä ei saa takaisin 
vaikka ne varastaisin 
niiden hohto himmenisi kuitenkin 

karhea halaus 
käsien vahvuus ja hauraus 

se hetki kun ymmärsin 
etten koskaan palaa takaisin

keijupöly ja katupöly 
koukeroiset kirjaimet sun nimmarissa
hämmentävä valoisuus keskitalvella 

vaaleanpunaisuus 
huoneen kuumuus 
liekin polttavuus 

nykyään kaikki on kädenlämpöistä.

☆

valehtelija

musta on ajan saatossa tullut valehtelija

enkä edes täysin tiedä miksi

vaikka tahtoisin toki puhua totta

tahtoisin toki

mutta joskus totuudet on turhan painavia

kun taas valheet on kevyitä, painottomia

en tahdo heittää totuutta päällesi

se sattuisi

en ole itkenyt pitkään aikaan

toivoisin saavani pian tietää miksi

kun on kuitenkin ollut paljon itkettävää

en ole tykännyt sinusta hetkeen

hymyilen sinulle vaivoin

ja tunnen kun liusun pois

pikkuhiljaa

et edes huomaa

kun livahdan keittiön ovesta

piilotan totuudet taskuihin

ja vien ne yön turvin lattialankun alle

hiivin kuin varas

vaikka nuo totuudet on omiani

olen pahoillani vain siitä

että varastin aikaasi

☆

jälkiä

päiväunien jälkeen

jalkoihin jääneet painaumat

vaatteiden kuvioinnin juovat ihossa

ala-asteen jälkeen

polveen jäänyt arpi

painauma ihossa

juoksin ja kompastelin

polvet ruvella

itkemisen jälkeen

kasvoihin jääneet uurteet

silmäkulmiin jääneet viivat

sydämeen jääneet painaumat

niistä hetkistä kun toivoin 

etten olis sanonut mitään

kesän jälkeen

muisto siitä kuinka en osaa nauttia

kuten pitäisi

haalea rusketus

ja hämmennys

yön jälkeen

puremajälkiä jaloissa

käsi on puutunut

sun jälkeen

mun mieli on muuttunut

sun kädenjäljet

painautuneena mun sydämeen

eikä ne lähde edes pesemällä

☆