kuurailua: loppu vihkoissa

Hei kaikki! Heti ekana tärkeä ilmoitusasia!

Nyt on tullut mun, eli kuuran matka täällä Lumikuu-blogissa päätökseen. On ollut ihanaa julkaista täällä mun runoja maailmalle, ja jopa tän blogin ansiosta mun runonkirjoitus on pysyny aktiivisena ja oon siitä suunnattoman iloinen! 

Mutta huoli pois ystäväiseni, kuura ei ole katoamassa minnekkään! Se vain hiukan muuttaa muotoaan… ;)

Syy miksi kuuran runoja ei täällä enää näy on nimittäin se, että aijon perustaa oman blogin, jee! :D Vielä en ole aivan satavarma mikä sen nimeksi tulee, mutta kun aika on oikea ja tähdet kohdillaan voitte löytää tämän blogin linkinvaihtolaisista jotakin uutta ;) 

Tää on tosi jännää enkä viel tiiä bloggaamisesta yhtään mitään, mutta pysykää kuulolla! Eiköhän kaikki selviä aikanaan <3

Sitten tän kertaseen! 

Vihkoihin tulee kirjoitettua kaikenlaista. Koulutehtäviä lähinnä, mutta toisinaan runosia. Tässä siis pari tekstinpätkää, jotka ovat syntyneet kouluvihkojen sivuille, kaverin äikänkirjan takakansiin tai tehtävämonisteisiin :) Nauttikaa!

kuva: kuura

_________________________

Silloin kuulin ekan kerran Linkopiitä

Turkoosissa huoneessa istuu sukupuuttoon kuollut mies

hänen silmänsä ovat vetiset 

hän on itkenyt tai vain esittänyt sitä

voit lukea siitä hänen elämäkerrastaan

tuhat vuotta

rakastatko mua vielä silloinkin

tai siis

silloinkaan

aattutiv aajlih ukkip aakla tyn

maailma on rikki

miksi edes olen tänään täällä

voisin olla kotonani kalastelemassa noppia

tai norppia mitä lie otuksia olivatkaan en minä muista

teepusseja narunpäässä

en unohda tätä hetkeen

hetkeä tätä

kynä paperilla

lämmin viltti

otan sen kaiken vastaan

kitarasoolo

__________________

CD ja sinä

Me ei kuunneltu sitä CD-levyä

vaikka sen tänne asti toin

harmittaako sua ees?

Se oli erikoinen

(ootko säkin?)

sellainen kankainen

ei toista löydy

koko maasta

ei varmaan kuustakaan

niin maailmassa on vaan yks sellanen 

(kuten suakin?)

Nyt varmaan vien sen kotiin

et saa kuulla siitä enää koskaan

varmaankaan

tiedoksi

ekan biisin nimi

on Jaakko Tossavaisen huoleton elämä

olispa meidänkin elämä 

sellainen

huoleton

kitarasoolo

_____________________

Hymy

Kerran katsoin taakseni

kun lähdit

kerran uskalsin

näin kiharat hiuksesi

heiluivat kävellessäsi

puolelta toiselle

kuin aallot meren

mietin, että hymyilitkö

mietin, mietitkö minua

kaipasitko luokseni jo nyt

vaikka vasta lähdin

ja pian taas nähtäisiin

en uskalla

pelkään että torjut

yliajattelen kaiken

ja oon sittenkin

sulle pelkkä sivuhahmo

hymyiletkö

kun seuraavan kerran nähdään

yritän katsoa tarkasti

niin arvaan miten me päätytään

____________________

Nuha

Luulin 

että sydämeni murtuessa

tipun itsekin

ja kuihdun pois

kävikin niin

että mulle tuli vain nuha

ja nyt niiskutan

joka askeleella

nuhanenä

niiskuneiti

Oletkos itkenyt?

En 

mulla on vain allergia

Taidan olla

sydänsurujen allergikko

numero 

yksi 

onko lääkettä

tai edes pienen pientä nenäsumutetta 

jolla saisin tämän loppumaan

ennen kuin kerkeää

kunnolla edes alkamaan

ja niiskuneidiksi 

mut siten muuttamaan 

____________________

Virtapiiri

onko takapihalla 

riippukeinuleiri 

älä sano 

että vanhat lupaukset 

ovat jo katkenneet 

ja tuhkaan unohtuneet

ei voi pyyhekumilla 

mustekynän tekosia 

pois hinkata

en halua olla olemassa 

tai siis siltä tuntuu 

toisinaan 

silloin kun luulen 

että aiot mut hylätä 

ihan kokonaan

nyt haukotuttaa 

älä katso mun hampaita

niissä on jälkiä

tunnen virtapiirin 

mutta joskus mietin 

onko se meidän kahden 

vai vaan mun kuvitelmien välinen

__________________

Silmäsi ovat paperini

kirjoitin sun silmiin

haikuja

kissan naukuja

ja salaisuuden

et huomaa

kirjotan aina

kun sua tuijotan

tajusitko?

silmissäs on tarina

kuukausia vuosia

koko elämä

tunnetko

tunnetko ne kirjaimet

mitä silmiis sillon kirjoitin

älä kato pois

haluan kirjoittaa

sen lop