kartonkitähtiä

 Hei vaan :) Tänään (taas vaihteeksi) runoja!

Nää kaikki kertoo enemmän tai vähemmän aiheesta toivo. En tiiä, jostain syystä lähiaikoina puhelimen muistiinpanoihin on ilmestyny paljon toivosta kertovia ajatuksenpätkiä/runoja :D

Kerro kommenteissa jos on jotain ajatuksia, ja hyvää alkukevättä <3 (huomenna on maaliskuu??)

kuva: minä

☆

kartonkitähdet

keinotekoiset tuikut

taivaankannella säteilee

kartonkitähdet

kauniit muttei aidot

itse ne sinne liimasin

öitäni valaisemaan

kartonkitähdet

pinkit, siniset, keltaiset

pahvista leikatut

liimasin ne taivaalle loistamaan

ole hyvä vaan

kartonkitähdet

keksityt valonpilkahdukset

lapsellista leikkiä

jostain syystä ne lohduttaa

kartonkitähdet

on valaisseet pimeää maailmaa

jo monenmonta yötä

nyt ne pikkuhiljaa tippuvat

alas taivaalta

maan kamaralle

niiden hohto himmenee

kimallus katoaa

ja pian

ne on taas

pelkkää pahvia

eikä

missään

ole jälkeäkään

toivosta

☆

menen ja pyydystän sinulle

haavilla sataviisi tulikärpästä ja perhosta

annan ne sinulle toivon merkkinä

paremmat päivät on lähellä

tulikärpäset loistavat ikkunallasi

muistat niitä katsoessa

että pian on valoisia päiviä taas

perhoset lepattavat huoneessasi

muistat niitä katsoessa

että sinunkin siipesi avautuvat pian

...

tietenkään tulikärpäset

eivät selviä kauaa ilman kotiniittyään

eivätkä perhoset

löydä tekokukista mettä

mutta ainakin sait toivoa,

ja valoa

ja eloa

ja nyt voit toiveikkaana katsella

kuolleita tulikärpäsiä lasipurkissa

olisit tietty voinut päästää ne vapaaksikin

mutta mitä toivolla tekee jos sitä ei omista?

☆

en ole vihainen 

...

itse asiassa

olen tosi vihainen

yritän ymmärtää

yritän antaa teidän selittää

mutta meille luvattiin tulevaisuus

ettekä te antaneet meille sitä

te annoitte harhakuvia

joihin tarrautua

mutta me tahdomme elää

emme tahdo piiloutua enää

emme tahdo piiloutua harhakuvien taa

vaan tahdomme kasvaa 

ja tulla joskus vanhoiksi

ja katsella maailmaa joka ei ole rikki

te rikotte meidän maailmaamme

se ei ole teidän

se ei koskaan ole ollut teidän

kyllä, olen vihainen

ja olen surullinen

ja olen peloissani

koska meidän tulevaisuutemme

on teidän käsissänne

ja teidän käsissänne

ovat vasarat

jotka hajottavat

☆

älä menetä toivoa kulta

vaikka kaikki viedään sulta

vaikka sulta viedään nuoruus

ja muistot

ja pikkukivet kantapään alla

vaikka aurinko laskee ja olet yksin pimeässä 

vaikka kasvat liian vanhaksi muiden syliin

olet silti edelleen tässä

älä menetä toivoa

tarraa siihen kiinni

kuin lankakerän päähän

vaikka toivo satuttaakin

ja joskus siitä joutuu päästämään irti

toivo silti pitää meidät kasassa

heiveröisten lankojen varassa

☆

1. oletko menettänyt toivosi?

2. missä näit toivon viimeksi?

3. oletko yksinäinen?

4. uskotko että toivo löytyy vielä?

tervetuloa toivottomien kerhoon 

täällä kokoonnumme me, joiden

toivo on viety pois 

joiltakin se varastettiin

joiltakin se valui viemäriin

joiltakin se katosi savuna ilmaan

ei väliä, miten menetit sen

toivottomuus tekee kipeää

tässä kerhossa

me etsimme toivoa

etsimme sitä metsistä ja puroista

kaduilta ja rakennusten katoilta

etsimme sitä niiltä silloilta

joihin rakastavaiset kiinnittää lukkoja

etsimme sitä sateenkaarten päistä

ei hätää, et tosiaan ole yksin

meitä on jo monta sataa

mutta etsimme toivoa

ja siksi on toivoa

että löydämme sen

takertuneena puiden oksiin

katkenneihin auringonsäteisiin

nauravien pikkulasten hiuksiin

usko pois

toivoa ei ole mentetty

se on vain väliaikaisesti hukassa

☆