runoja :)
Hei vain ja tervetuloa runopostaukseen! tiedän että tää blogi on lähiaikoina ollut aika runopainotteinen, mutta älkää huoliko aion kyllä jossain kohtaa julkaista muutakin :')
Tässä postauksessa on muutama sellainen runo, joihin mä en alun perin ollut tyytyväinen, ja jotka siksi jätin julkaisematta. Yritän kuitenkin pitää tässä blogissa sellaista linjaa ettei kaiken tarvitse olla täydellistä jotta sen voi julkaista, siksi saattekin nyt lukea nämä :')
As always, kommentteja arvostetaan <3
Oi, ja hyvää joulukuuta! <3
☆
lasivaras
Kun katsot silmiin, näen, että ihailet
sitä silmien lasipintaa
jonka pian saat särkeä pirstaleiksi
Kävelet kaduilla ja tallot lasinisrut jalkoihin
ja katsot rakennuksia kuin ne olisi sun
En oo koskaan ajatellut että mikään olisi mun
Ehkä oma sydän, mutta senkin veit
...
Miten siniset silmät mulla onkaan
En edes muista, minkä väriset on sun
Koska sua en katso enää ikinä silmiin
Silmät on sielun peili tai jotakin sellaista
Enkä mä tahdo että näet mut
Ja tunnet mut
Ja rikot mut
Särjet sirpaleiksi
Ja kun olen siruina lattialla, viet puolet musta mukanasi
Hohtaviahan ne kai on ja kauniita
Ihmisten pirstaleita
En edes muista, minkä väriset on sun
Koska sua en katso enää ikinä silmiin
Silmät on sielun peili tai jotakin sellaista
Enkä mä tahdo että näet mut
Ja tunnet mut
Ja rikot mut
Särjet sirpaleiksi
Ja kun olen siruina lattialla, viet puolet musta mukanasi
Hohtaviahan ne kai on ja kauniita
Ihmisten pirstaleita
☆
toukokuita, marraskuita
En tiedä kellonaikaa
Asianomaisille tiedoksi
Että aika on aikuisten luoma konsepti
Me lapset ei sellaisesta välitetä
Me juostaan ympäri tätä planeettaa
Takapihaa
Eikä me kuunnella teitä
Kuunnelkaa te välillä meitä
Ja vaikka aikaa ei välttämättä ole olemassa
Niin se tuntuu silti kuluvan
Menee kuukausia ja vuosiksi ne muuttuu
Peilissä kasvoni muuttuvat
Tarkentuvat
Lapsen aivoilla mä olen edelleen onnellinen
En välitä kuukausista
En rakennuksista, en suorituksista
Aika saattaa kulua
Ulkona pyörii toukokuita, marraskuita
Mutta mä en välitä
En tahdo kasvaa
Tahdon juurtua syvemmälle maahan
Multaan, tahdon takertua
Tähän aikaan tahdon jäädä vaikkei sitä olekaan
Marraskuita, toukokuita
Toukokuita, marraskuita
Kasvan jälleen pituutta
Yllän ylähyllylle
Toukokuita, marraskuita
Pian aikuistun
Aika, lopeta jo
Marraskuita, toukokuita
Aika, pysähdy jo
☆
myrskynsilmässä
Myrskyn silmässä on tyyni paikka
Jossa painan pään
Tämän hurrikaanin keskellä
Ihme kyllä, on rauhaa
On yllättävän helppo huutaa ja itkeä
Kunhan siihen tottuu vaan
Ja on yllättävän helppo kukat mullasta kitkeä
Ja tuhota elämän nättejä palasia
Luoda uusia alkuja
Rumasta mullasta kasvaa kauniimmat kukat
Myrsky repii mut kappaleiksi
Se on itseaiheutettua
Koska tahdon olla kappaleina
Tahdon maata lattialla
ja tuntea kaiken kun se lysähtää päälle
☆
liekki
Minä sytyttäisin keuhkoni palamaan
jos olisit lämpöä vailla
luopuisin hengenvedoista, jotta näkisin sinun lämpenevän
enkä tekisi sitä siksi, etten kestä katsoa sinun kärsivän
enkä siksi, että säälin kohmeista sydäntäsi
miksi siis sytyttäisin keuhkoni ilmiliekkiin
ja sydämen siinä samalla?
koska liekin loimussa ehkä näkisit minut viimein
valo loimuaisi hetken kasvoissani, ja ehkä,
ehkä viimein tietäisit
kuka olen
☆

ei mua ainakaan haittaa että täällä on eniten runoja! :) tykkään runoista!
VastaaPoistaliekki-runo oli hienoin näistä <33
kiitos kommentista<3 kiinnostavaa että liekki oli sun lemppari, ku olin kahen vaiheilla että viittinkö ees julkasta sitä :')
Poista