kuurailua: sydämeni hyppii ilosta

 Heipsulii ja hyvää halloweenia

Kävipä tänä syksynä sillee jännäli hassuli kiva juttuputtu että otin ja ihastuin <3
No, long story short, asiat ei päätyny parhaimmalla tavalla ja mut torjuttiin, ja nyt oon siinä tilanteessa et mun runokansio on TÄYNNÄ rakkausihastumishattarapööpöö -runoja :’D Joten vaikka tämä rakkaustarina nyt (ilmeisesti) loppu, niin eiköhän laiteta näitä hattarantäyteisiä runoja maailmalle! Tässä teille neljä upeus runoliinia, tärrätää :3

Ainiin! ja hauska fakta vielä: yhden runoista nimi on Sydämeni hyppii ilosta. Ja vaikka tämä on myöskin yksi Onnentyttö Dunne -kirjasarjan osan nimi, niin ajattelen tätä lausetta semi usein? Eli aina silloin, kun mulla on olo kuin sydämeni hyppisi ilosta :D  Eikä se ees liitty siihen kirjaan mitenkään :3 

Se on sellaista kuplivaa hykerryttävää ilon tunnetta, jolloin sä vaan heräät siihen hetkeen ja tajua että "ei vitsit, oon niin ilonen". Tämmönen hetki mulla oli viimeks viime viikonloppuna meidän isoskoulutuksen alotusviikonlopussa semissä, kun leikittiin jotakin ihan pöhköhauskaa leikkii jossa esim piti mennä maahan makaamaan kun huudettiin "KATUJYRÄ!" ja piti tarrautua tuoleihin kun huudettiin "PYÖRREMYRSKY!" Se oli niin random tekemistä, mutta kun yhdessä tehtiin ja nauratti niin se tuntu ekstra hauskalta :D 

Mutta, nyt niihin runoihin <3  

kuva: kuuran itse ottama

___________________
Shhh

Mutta kuuletko
Kuinka tuolla ulkona on viileää
Kuura tarttuu maahan
Ja jäljet nurmeen jää
Kun siinä kävellään

Meillä on tänään riisipuuroa
Jos tarvitset soppaa
Meiltä saa
Eikä tarvitse ottaa omaa lusikkaa mukaan

Saako sanoa salaisuuden
Sellaisen söpön ihanaisen
Tykkään susta paljon
Mut tutustuttiin viime viikolla
Niin onks se vähän outoo

Nauran vaikka itkettää
Itken vaikka oon onnellinen
Huudan kun haluaisin hiljaisuutta
Keksin loruja vaikka oikea maailmakin
on ihan kiva paikka

Kädessänsä hänen korunsa
Ne kiiltelevät aamuauringossa
Otan sun ranteesta kiinni ja vien salaiseen paikkaan
Ehkä ne ei löydä meitä sieltä
Ennen kuin on ruoka-aika

Ollaan hiljaa
Shhh
Kuulen sun hengityksen
Hengitän sun mukana
Tuntuu ihanalta
Olla sun vieressä
Ihan hiljaa vaan

Meillä on tänään raparperipiirakkaa
Eikä haittaa
Jos unohdat vanilijakastikkeen
Meillä on omaa

________________________
Pieni mutta

Puista tippuu lehtii
Ne on keltasii
Se tarkottaa
Et syksy pian tulee

Sen huomaa
Vaikka tosta sumusta
joka valtaa pellot ja järvien pinnat
ja mun mieleen hiipii
ikäviä ajatuksia
piemeistä illoista

Herään, huomaan pimeyden
Palaan, pimeys mun mukana
huomaan sen laskeutuvan päälle
Se ahdistaa
voisin huutaa

Mutta onneksi on mutta
se pieni mutta olet sinä
minun oma ihana auringonpaisteeni
piemydessäkin
loistat kirkkaasti kuin tähti

Pimeys ei löydä mun huoneeseen
kun sä olet siellä
voin silitellä sun hiuksia
etsiä sieltä takkuja
kuunnella lauluja
vaik ei tiedetä sanoja
ja toivoa
että tämähetki kestää ikuisesti

Puista tippuu lehtii

_________________
Sydämeni hyppii ilosta

Sydämeni hyppii ilosta
se loikkii ruutua
ja hyppynarua
samaan aikaan

En jaksa oottaa et saan nähä sut
ja voin koskea sun käsiä
kasvoja
hiuksia
ja tuijottaa sun silmiin
joihin meinaan hukkua

Mut en mä huku
hymyilen vaan
voisimpa koskea
sun huuliin
mut ne ei oo mun

Onks tää ihan hullua?
Et täs sitä vaan aattelen
sun huulia
aika noloa

Mut onks ees
sehän vaan kuuluu rakkauteen
tiedettävästi monet ovat selvinneet siitä hengissä
jatketaan siis samalla tavalla
sydämeni hyppii ilosta

______________________________________
Sumuisella nurmella

Musta tuntuu etten mahu tähän huoneeseen
vaik se on mun oma
ja oon siel yksin

Verhot on kiinni
koska en jaksa avata niitä
vaikka sit voisinkin nähä ulos
ja miettiä
milloin se syksy tulee

Eilen tajusin et on jäät lähteny järvestä
vaik syyskuu alko viime maanantaina
käynkö hitaalla
vai skippasinko just kolme kuukautta
mun pään sisällä

Ostin uuden hameen
se on semmonen valkonen
ja tunnen itteni vittu prinsessaks
ku pyörin se pääl

(oon vararikossa, se makso 25 euroo)

Rakastan sitä
haluaisin et tulisit ihastelee mua
kun pyörin se pääl
sumuisella nurmella
avojaloin

Kattosit mua ja aattelisit vaan
“oumaigaads
tän tytön kaa haluun elää aina

ja aina

ja aina”

Ja mä hymyilisin
sulle
ja olisin ylpee
et oon näin upeus

Kietoisit kätes mun ranteiden ympärille
ja me pyörittäis

ja pyörittäis

ja pyörittäis

kunnes pyörryttäis
ja kaaduttais nauraen sille nurmelle
itikat vois syödä meidän nilkat
mut meidän maailmassa on vaan me kaks
ja muut on sivuhahmoja

Auringonlaskun jälkeen tähdet näkyy
sitä varten tarvitaan pimeyttä

jotta tähdet erottuisivat