Yöperhonen

Heiii vaaan, miten kesä on mennyt? :) Mulla kesäloma alkoi leirillä ja interrail-reissulla. Menin siis mun perheen kanssa laivalla Tukholmaan ja sieltä junalla Berliiniin, Prahaan ja Hampuriin. Reissu oli ihana ja mielenkiintoinen, mutta oon ilonen että oon takas kotona :) 

Tässä teille runoja ja yksi tollanen hämmentävä teksti jota ei varmaan kannattais julkaista, se on tollanen raapustus jota ei ole hiottu mitenkään, mut no minkäs teet, julkaisen sen kumminkin :)

Kuten yleensäkin, kertokaa palautetta jos tulee mitä tahansa mieleen ja ihanaa kesän jatkoa!<3

kuva: pinterest

☀

sinä hetkenä jolloin vain kuunvalo 

valaisee hämärää huonetta

lepatan kohti himmeää valoa

kuunkajoa ikkunan raosta

kaunis, kuulas, harmaa 

yöperhonen, se minä olen.

lepatan kohti kuuta öisin

sen himmeää hehkua

pian hehkun itsekin

yöperhonen,

toisin kuin päiväperhonen,

ei koskaan saanut sellaista voimaa

jolla kestäisi polttavan auringon.

siispä se hiipii yön koittaessa

tuijottamaan kaukaista kuuta.

kuu on kirkas, muttei valaise tarpeeksi 

että kukaan näkisi pienen yöperhosen

lepattamassa ikkunan alla.

☀

Istun usein itkemässä sellaisia suruja

joista tuskin tiedän itsekään

sellaisia joihin ei riitä sanat

tarvitaan kyynelvettä, litroittain

Harvoin edes itken omia suruja

kun ne on niin pieniä, painottomia

itken maailmantuskaa joskus

sitä, miten rikkinäisiä me olemme

joskus itken sinua 

joskus palavia taloja

raunoita ja niiden murskaa jalkapohjan alla

Tietysti joskus itken onnestakin

kesäilloista, sumuisista pelloista, ystävistä, odotuksesta

ja joskus lopetan itkemisen, haukon henkeä ja nukahdan

itken itseni ueen

joka ilta

☀

Sain kerran mummultani bonsaipuun,

se oli keltaisessa kahvikupissa

Se oli pieni kun sain sen

Niin pieni että mahtui kahvikuppiinsa

Olin kiitollinen,

mutta huoleton lapsi ei huolehdi puista

joten se kuoli, kuihtui pois,

Mummu nukkui pois jo monta vuotta sitten

enkä kadu mitään muuta,

en kadu sanoja, tekoja tai teon puutetta

keräsin mummulle kukkakimpun joka kesä

ja hän luki minulle kirjoja päivät pitkät

ja lauloimme ja nauroimme monet kerrat

mutta sitä bonsaipuuta kadun

olisin voinut kastella sitä 

olisin saanut siitä kauniin ja kukoistavan puun

mutta annoin sen kuihtua

rapistua pois

☀