Tulevaisuus, jota kukaan ei halua nähdä

 Heii vaan, lähiviikot on ollu aika kiireisiä koulun ja tanssin puolesta, joten sen takia tuli tauko postauksiin :) Nytkään en ehtiny kunnollista postausta kirjoittamaan, joten päätin julkaista tälläsen kirja-arvostelun joka oli siis koulutehtävä. Tää on siis talvella kirjoitettu äidinkielen tehtävä, jossa piti lukea jokin genrekirja ja tehdä siitä arvostelu. Sanokaa, jos olette lukeneet kyseisen kirjan ja mielipiteitä siitä, ja kertokaa myös jos heräsi jotain ajatuksia mun arvostelusta :)

kuva: https://verkkokauppa.teos.fi

Tulevaisuus, jota kukaan ei halua nähdä

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (Teos, 2012)

Emmi Itärannan Teemestarin kirja on haikea, runollinen ja kieleltään kaunis dystooppinen romaani, joka kertoo tarinaa nuoren teemestarin elämästä kaukana tulevaisuudessa. Tässä tulevaisuudessa vesi on loppumassa, ja ihmisten vedensaantia säännellään armeijan toimesta ankarasti. Vedenlähteen piilottaminen tai ylimääräisen veden säästely ovat pahimpia rikoksia, joihin ihminen voi syyllistyä. Teemestarin kirja on Emmi Itärannan esikoisteos, joka on saanut maailmalla paljon kiitosta. Itärannan muuhun tuotantoon kuuluvat Kudottujen kujien kaupunki (2015) sekä Kuunpäivän kirjeet (2020).

Kirjan päähenkilö Noria Kaitio on 17-vuotias ja teemestarin tytär. Norian on määrä periä isältään teemestarin arvo ja jatkaa vuosituhansia jatkunutta teeseremoniaa, jonka aikana hiljennytään juomaan ja kunnoittamaan teetä. Kaikki ovat teen edessä samanarvoisia. Noria joutuu tasapainottelemaan sukunsa monta sataa vuotta piilotteleman salaisuuden, ja teeseremonioiden langettaman vastuun kanssa. Kaiken lisäksi Noria ja hänen paras ystävänsä Sanja löytävät muovihaudan pohjasta entismaailman elektroniikkaa, joka paljastaa järkyttävän totuuden menneestä maailmasta.  

Kirjan tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuden Uuden Qianin valtioon, Kuusamon läheiselle maaseudulle. Kuvaus kirjan miljööstä on upea. Sanat jotka kuvailevat luonnon karua, kuivunutta kauneutta ovat soljuvia ja sopivat täydellisesti juoneen. Joku voisi sanoa, että kuvailua on liian paljon, mutta mielestäni sitä on juuri oikea määrä. Jokainen sana, joka kuvaa teekupin reunaa, taivaan harmautta ja ilman kylmyyttä, on juuri siinä kohdassa missä sen pitääkin olla, ja kirjan tunnelma on yksi pääsyistä, miksi sen maailmaan pystyy sukeltamaan heti ensimmäiseltä sivulta alkaen. Koko kirjaa värittävät kauniit kuvaukset vedestä ja ihmisluonnosta.

Upeinta kirjassa on sen lauseiden taakse kätkeytyvä viisaus, kysymys siitä, kenelle vesi kuuluu. On tärkeää pohtia nykyaikanakin sitä, kuka on lopulta oikeutettu valtaan ja kuka toinen siitä kärsii. Kirja antaa myös hyvän näkökulman siihen, mitä meidän aikamme teoilla on merkitystä tulevaisuudelle. Emme ehkä nyt osaa ajatella niitä ihmisiä, jotka tulevat elämään meidän maailmamme raunioissa, mutta kirja yrittää saada meidät ajattelemaan heitä ja miettimään tekojemme seurauksia. Puhdas vesi on nykyaikana liian itsestäänselvää monelle meistä, ja niin on myös vapaus, jota puhdas vesi tuo.

Teemestarin kirja on puhutteleva lukukokemus. Kirja edustaa dystooppista scifikirjallisuutta, ja oman lajinsa edustajana huomasin, ettei se ole samalla tavalla räiskyvä kuin muut lukemani dystopiat. Kirja keskittyy nopean toiminnan sijaan enemmän mielensisäisiin kamppailuihin, syvällisiin ajatuksiin ja muutoksen, eli myös kuolevaisuuden hyväksymiseen. Kirjan rauhallinen, muttei pitkäveteinen kerronnan rytmi on virkistävää ja sopii täydellisesti juonen tapahtumiin. Avoimen lopetuksen käyttö aiheuttaa lukijalle ristiriitaisen tunteen, sillä osittain lukija jää kaipaamaan vastauksia avoimeksi jätettyihin kysymyksiin, ja toisaalta rakenne herättää pohtimaan lukukokemuksen jälkeenkin kirjan kysymyksiä. 

Suosittelen tätä kirjaa aivan kaikille ikäisilleni lukijoille. Kirjan kysymykset laittavat miettimään omaa elämää ja etuoikeutta. Kiehtovat kuvaukset karusta miljööstä ovat ehdottomasti lempiasioitani kirjassa, vettä ja ihmisyyttä käsittelevien pohdintojen ohella.

-