Sydän kuin lasia

Moiiii!

En tiedä, mikä siinä on, mutta särkynyt sydän on minusta jotenkin kiehtova ajatus.Tiedän, että kuulostaa ihan hirveältä, mutta tarkoitan siis tätä silleen, että särkyneestä sydämestä on tosi ihana keksiä eri näkökulmia ja erityisesti... Runoja! Taas kerran siis runoja, hups :')

Tässä postauksessa siis runoja siitä, kun sydän on lasia: se voi mennä helposti rikki, sitä on vaikea korjata, ja sen rikki menemistä pitää varoa kaikin keinoin. Nämä on tunnelmaltaan kaikki vähän surullisia ainakin omasta mielestä, mutta siitähän sydämen särkymisessä onkin kyse. Joskus kirjotan tämne blogiin vielä iloisiakin runoja, lupaan sen :') 

Arvostan niiiin paljon jos kommentoit ja annat jotakin palautetta, voi olla negatiivista tai positiivista, kaikki auttaa mua kehittymään

:)

kuva: pinterest

☆ älä anna mulle sun rikkinäistä sydäntä☆

mä en halua sun rikkinäistä sydäntä

pyydä joku muu se korjaamaan

mä en sitä rikkonut

ja ehkä olen itsekäs,

joo, kyllä mä varmaan olen.

Mutta jos sun sydän on myrskyssä särkynyt,

niin älä sitä mulle ojenna,

käytät vain rumia sanoja

et puhu koskaan kauniisti

ja silti oletat,

että mä

että mun kuuluu tehdä sun rikkinäisestä sydämestä ehjä

☆

☆rikkinäinen sydän on kaunis katsoa☆

Sydämen pirstaleet lattialla

ne on niin kirkkaita ja kauniita

Joskus tuntuu siltä, että on kauniimpaa katsoa kimaltavia kyyneleitä,

kuin ehjää sydäntä

koska se ehjä sydän ei ole täydellinen,

ei koskaan 

ihan täydellinen.

Aina vähän outo, vähän keskeneräinen

mutta hyvä sydän on vahva sydän ja tiedän että susta on siihen

tiedän että susta on siihen että oot hyvä ja annat sun sydämen tulla ehjäksi

Kun ei se rikkinäinen oo muuta kuin kaunis katsoa

☆

☆näetkö☆

kun seisot käytävällä

ja näet ohi kulkevan onnellisen ihmisen

mietitkö ikinä, voiko sen sydän olla rikkinäinen?

ootko kateellinen?

ajatteletko, ettei sillä oo oikeutta olla noin onnellinen kun oot itse pohjalla?

entä kun näet ihmisen, joka on ihan surun murtama? jolla on sydämen paikalla pelkkiä siruja?

keräätkö ne sirut ja ojennat sille? vai mietitkö silläkin hetkellä, että "ei kukaan mullekaan näitä ojentanut, miksi mun pitäisi niin tehdä?"

kun katsot itseäsi peilistä, näetkö vain miinuksia ja plussia ja numeroita ja ilkeitä sanoja?

vai näetkö totuuden?

näetkö sun kauniin, vahvan sydämen?

näetkö?

☆

☆ei sydän säry vaikka tuntuu siltä☆

Sydän on oikeasti pelkkä lihas 

joten miksi tuntuu siltä kuin se olisi särkynyt?

Ei se lihas oo särkynyt,

sun sydän ei oo pysähtynyt,

kun edelleenhän sä oot täällä.

hengitä.

Sydän on oikeasti pelkkä lihas

se pumppaa verta

mutta miksi tuntuu silti niin kuin joku repisi sitä kappaleiksi?

Ei sitä oo kappaleiksi revitty,

kun sähän oot edelleen tässä ja kuulet mun äänen.

hengitä

Sydän on ontto sisältä,

joten miksi tuntuu kuin siinä olisi parantumaton haava?

Ei se parantumaton ole, tuskin edes vahingoittunut,

kun edelleenhän sä osaat ajatella omilla aivoilla ja edeleenhän sä kuulet sydämen tykytyksen.

hengitä.

hengitä,

hengitä.

☆

☆puuttuva sirpale☆

Joku heitti mun sydämen lattialle

tosi kauan aikaa sitten

Siinä oli silloin paljon muistoja

nyt ei oikein enää mitään,

Tai on siinä, mutta kun se kaikki tuntuu niin kivuliaalta

Kuin kylmältä lasinsirulta mun ihoa vasten

On helpompi ettei juuri mieti,

mutta pakkohan sitä on miettiä, jos ne sirpaleet tahtoo joskus takaisin

Se joka heitti mun sydämen lattialle, lähetti yhden sirpaleen jonnekin postissa

en oikeen tiiä minne

mutta tiedän, että toosi kauas.

Ilman sitä sirpaletta, ei mun sydän voi oikein olla kokonainen.

Se sirpale oli ihmisen muotoinen

Se on nyt jossakin, en tiedä oikein missä

en tiedä, mistä sitä kuuluisi etsiä.

☆

☆ettei sydän säry☆

Minä kannan sydäntäni kuin arvokasta lasiesinettä

Kannan sitä mukanani minne menenkin, ja varon, ettei se vain säry

Ihmiset kuiskivat, että "onpas tuo hiljainen" mutta he eivät näe, että jokaista askelta pitää varoa,

ettei,

ettei varmasti säry

Jotkut kysyivät, että "miksi olet noin ujo ja tuommoinen?" 

En vastannut, mutta näytin kädessä olevaa lasimaljakkoa

Se on haurasta, tosi haurasta

Se särkyy, jos horjahdan.

Siksi pitää varoa, etten vahingossakaan

tiputa lasia enää koskaan.

☆

☆anna anteeksi☆

Mietin sitä yhä joka ilta

ennen kuin menen nukkumaan

sitä, kun horjahdin, 

mutta minuun ei sattunut,

se, jota sattui, olit sinä.

En koskaan anna anteeksi

en anna

itselleni anteeksi

sun sydän hajosi

nopeasti ymmärsin, ettei teipillä saa korjattua

en saa sitä korjattua

anteeksianteeksianteeksianteeksi

en tahallani särkenyt sitä

se vain särkyi

anteeksianteeksi

anna anteeksi

☆